Takaisin tiedotuksia sivulle
                                  Kurssi 102 ei lopu koskaan

KEVÄTRETKI TURKUUN 28.-29.4.2011 

Turun retkeen osallistui yhteensä 85 kurssiveljeä. Eri yksiköistä osallistujia oli seuraavasti: 1.K 17, 2.K 10, 3.K 5, KRH 18, PST 8, KT 16, IT 1, PION 5 ja VK 5 kurssiveljeä. Joukko kokoontui Turun rautatieaseman edessä, sillä vain Helsingin suunnasta oli riittävästi tulijoita yhtä bussia varten – valtaosa tuli junalla tai omilla autoilla.

Ensimmäinen käyntikohde oli Merivoimien Esikunta. Saimme kuulla selostuksen meripuolustuksen tarpeesta laivaliikenteen jatkuvuuden turvaajana. Kaikille kuulijoille taisi olla yllätys, että jokaisen vuorokauden aikana meritse Suomeen kulkee tavaravirta, joka vastaa 34.000 rekkakuormaa. Lounaan nautimme sotilaskodissa, sillä sotilaskoti hoitaa myös Merivoimien Esikunnan ruokailun aterioiden tullessa koko Turun alueen puolustusvoimien yksiköitä palvelevasta muonituskeskuksesta. Lounaan jälkeen katselimme venäläisten aikanaan rakentamaa, nykyisin Merivoimien Esikunnan käytössä olevaa komeaa Heikkilän Kasarmia – tosin vain ulkoapäin, kiitimme vierailumahdollisuudesta ja luovutimme kurssillemme juuri valmistuneen, Tapani Talarin suunnitteleman pöytästandaarin ensimmäisen kappaleen Merivoimien Esikunnalle.

 Seuraava kohteemme oli Aurajoen rannalla sijaitseva merimuseo Forum Marinum. Siellä kuulimme aluksi merimuseon toimitusjohtajan selostuksen museon synnystä ja kehityksestä. Museon ravintolassa nautittujen iltapäiväkahvien jälkeen jakaannuimme kolmeen ryhmään tutustuaksemme näyttelytiloihin ja Suomen Joutseneen asiansa osaavien oppaiden johdolla. Kaikki käytettävissä ollut aika tuli käytetyksi ja monelle taisi tulla mieleen ajatus, että tänne täytyy tulla joskus uudestaan omalla ajalla.

 

 
Suomen Joutsen Erikoissammutusyksikkö Pansiossa

Majoittuminen Radisson Blu Marina Palace Hotelliin kävi sujuvasti ja pian oltiin valmiit siirtymään illallistilaisuuteen Turun Upseerikerholle. Näissä juhlavissa puitteissa luovutettiin kurssin pöytästandaarit Tapani Talarille, Kauko Pippurille, Juha Kainulaiselle ja Juhani Hannukselalle. He kaikki ovat tehneet mittavan työn kurssi hyväksi jopa niin, että ilman heidän panostaan tuskin olisi ollut mahdollista käynnistää sitä toimintaa, jossa me kurssiveljet olemme vuosien saatossa saaneet olla osallisina. Erinomainen illallinen kruunasi päivän.  

Seuraavana aamuna olimme kello kymmeneltä Pansion laivastoaseman portilla, missä meidät otti vastaan Saaristomeren meripuolustusalueen komentaja, kommodori Timo Stålhammar. Siirryimme välittömästi meille järjestettyyn kalustoesittelyyn ja jakaannuimme pienempiin ryhmiin tutustuaksemme miinalaiva Hämeenmaahan, ohjuspatteriin, erikoissammutusyksikkö SM 15:een sekä raskaaseen puhdistusajoneuvoon (PUJO).
Kahden tunnin esittelyjakson jälkeen siirryimme lounaalle muonituskeskukseen ja saimme hyvin positiivisen käsityksen tästäkin toiminnan osa-alueesta. Ruokailun jälkeen kommodori Stålhammar piti meille vielä tunnin yleisesittelyn Saaristomeren meripuolustusalueesta ja siihen liittyvistä toiminnoista sekä vastasi lukuisiin kysymyksiin.

 
Miinalaiva Hämeenmaa                        Uusin  miinanraivaaja


Kiitoksena mielenkiintoisesta päivästä jätetty kurssin pöytästandaari sai ilmeisesti sijan muonituskeskuksen ruokasalissa olevaan vitriiniin siellä jo ennestään olleiden lukuisten viirien joukkoon. RUK-kurssiviirinä se varmasti oli ensimmäinen.

Kommenttien perusteella ryhmäämme näyttää saaneen hyvin myönteisen käsityksen Merivoimien käyntikohteistamme ja tapaamamme henkilöstön toiminnasta. Osaaminen ja innostuneisuus tehtäviensä hoitamiseen sekä positiivinen asenne ja hyvä yhteishenki tuntuivat kaikissa esittelykohteissa ja kaikilla organisaatiotasoilla varusmiehistä alkaen.   

 
Palkitut kurssiveljemme Kauko Pippuri    .. ja Tapani Talari; takana meritorjuntaohjus 85 (MTO-85)


Ohjelman suunnittelusta vastannut kolmen hengen työryhmä – entinen turkulainen Juha Kainulainen ja nykyiset turkulaiset Pentti Hilke ja Pekka Ruola – oli varannut ohjelman viimeiseksi kohteeksi Turun tuomiokirkon esittelyn. Tämä kohde ja loistava opas Aiju von Shöneman ei aikapulamme takia saanut niin suurta osuutta kuin olisi ansainnut. Mieleenpainuvan esityksen saimme siinäkin ajassa, mikä oli käytettävissä junien lähtöajoista johtuen. Kokonaisuutena kahden päivän ohjelma oli mielenkiintoinen ja sopivasti vaihteleva ja sääkin suosi. Ohjelmatyöryhmälle ansaitut  kiitokset.

-Jussi Pietilä-