Marraskuun 26. päivänä saapui suruviesti: kurssiveljemme kenraaliluutnantti Juha Kainulainen oli poistunut keskuudestamme Kaunialan sairaalassa Kauniaisissa. Juhan poismeno ei ollut yllätys, sillä olimme parin kolmen viime vuoden aikana nähneet kuinka hivuttava sairaus uuvutti häntä.

Viimeinen yhteinen tapaaminen oli viime kesäkuussa kurssijuhlassamme Vantaalla. Sinne hänet saattoi kurssiveli, nykyinen kurssitoimikunnan puheenjohtaja Jussi Pietilä, joka vaimonsa Marjan ja Kauko Pippurin kanssa kävi säännöllisesti tapaamassa Juhaa tämän ollessa jo sairaalahoidossa.

Juhan merkitys kurssimme toiminnassa on ollut merkittävä jo ennen hänen 2000-luvulla alkanutta puheenjohtajakauttaan. Satakakkosen kotisivuilla on useissa kohdin merkintä Juhan pitämistä esityksistä, joissa hän kertoi meille puolustusvoimien toimintakyvystä ja kehittämisestä. Monille meistä kurssitapaamisemme ovat olleet ainoa kertausharjoitus varusmiesajan jälkeen.

Kun syyskuussa 1985 vietimme ensimmäistä koko kurssin yhteistä tapaamista 25-vuotisjuhlassa Haminassa ja Helsingissä, oli osoitteisto koossa pääosin Atk-laitoksessa toimistopäällikkönä silloin majurin arvossa palvelleen Juha Kainulaisen ansiosta. Hän kokosi 1960 vänrikeiksi ylennetyistä reserviupseereista pohjaluettelon, josta kurssijulkaisun nimiluettelon perusteella poimittiin perusosoitteisto.

Moni meistä saapumiserä 3/59 alokkaista oli saman vuoden ylioppilaita kuten Juhakin Turun Suomalaisesta lyseosta. Varusmiespalveluksensa Juha suoritti Porin prikaatin patteristossa. Juhan sotilasura vei syksyllä 1960 Kadettikoulun 47. kadettikurssille, kuten useimmat meidän kurssiltamme upseereiksi ryhtyneet ja ylennettiin luutnanteiksi 1962.

Osa meistä jatkoi vasta vuotta myöhemmin. Kun itse aloitin kadettikurssin 1961, en kurssin alussa tiennyt, että kadettijoukkueeni 1B varajohtaja kadettialikersantti, sittemmin kadettikersantti Juha Kainulainen oli rukkikurssikaveri. Vaikka sen olisin tiennytkin, ei kaveeraaminen tullut kyseeseen vanhemman kurssin kadetin kanssa, varsinkaan esimies-alaissuhteessa. Suhteemme oli mutkaton: me, hänen joukkueensa, arvostimme Juhan tiukkuutta ja oikeudenmukaisuutta. Kenenkään en muista valittaneen saamastaan kohtelusta.

En tullut koskaan kysyneeksi miksi Juha valitsi upseerin uran. Uskon kuitenkin, että isän esimerkki saattoi olla valinnassa mukana. Hänen isänsä eversti Taavi Kainulainen palveli rannikkotykistörykmentin komentajana Turussa vuoteen 1955 saakka. Jo esi-isistä alkanut perinne jatkuu Juhan pojissa, Jorma on aktiivinen reserviupseeri ja Pertti kapteeni panssariaselajissa.

Juhan ura eteni nousujohteisesti. Ensimmäinen palveluspaikka 1962 oli Jääkäripatteristo Hämeenlinnassa, jossa opetusupseerina ja patterinpäällikön sijaisena. Palveluspaikat ja kurssit vuorottelivat johdonmukaisesti: 1967 kapteenikurssi, 1967-68 opetusupseeri Tykistökoulussa, Sotakorkeakoulu maasotalinjan teknillisellä opintosuunnalla 1968-71, Koeampumalaitos 1971-72, opettaja SKK:ssa 1972-78, toimistopäällikkö PvAtk-laitoksessa 1978-85, PEsuunnitteluosaston osastopäällikkö 1985-88, Karjalan tykistörykmentin komentaja, yleisesikuntaupseerikurssin johtaja SKK 1989-91, eritystehtävissä PE:ssa, sotavarustepäällikkö 1993-96, maavoimapäällikkö PE:ssa 1996-2000. Reserviin Juha jäi 1.7.2000. Hänen viimeinen palvelutehtävänsä oli ottaa Haminassa vastaan oman kurssin ohimarssi 9.6.2000 RUK:n 80-vuotisjuhlissa. Kymmenen vuotta myöhemmin 19.6.2010 Juha johti kurssimme rivistöä Haminassa RUK:n 90-vuotisjuhlissa.

Ylennykset:

Vänr 1960, ltn 1962, ylil 1965, kapt 1968, maj 1973, evl 1980, ev 1986, kenrm 1993, kenrl 1997

Kunniamerkit:

VR K1, SL K, SVR R1, SL R1, Sam, RKL kam, Tykm MHz, MM, XXX, RuotsPR K1

Varsin mittava on myös hänen jäsenyytensä eri yhteisöissä: Sotatieteellisen seuran hallitus 1980-96, MATINEn systeemianalyyttisen jaostonjohtaja 1985-93, MATINEN lisäjäsen 1994-97, Lapuan patruunatehtaan hallitus 1993-98, varapj Nammo Lapua Oy 1996-2000. KKO:n sotilasjäsen1996-2000, Kutsuntaasiain keskuslautakunnan jäsen 1996-2000.

Hän oli Suomen Moottoriveneklubin kommodori 1988-94 ja SMVK:n kunniajäsen.

Harrastuksekseen Juha ilmoitti upseerimatrikkelissa valokuvauksen ohella matkaveneilyn. Merelle veti lapsuus linnakkeilla. Purjehdus ”kotivesillä” tapahtui omalla veneellä, viimeisimpänä Targa 96 ”Leija” – mukava matkavene ja hyvä purjehtija . Juha ja hänen Leena-vaimonsa kävivät kahden ystäväpariskunnan kanssa Juhan päällikkyydessä purjehtimassa 1997 Turkin ja 1999 Kreikan vesillä. 2001 oli vuorossa kanavaristeily konealuksella Ranskassa.

Edellä on jo kerrottu Juhan vaikutuksesta kurssimme kokoontumisiin. 2000-luvun alussa hän lupautui kurssitoimikunnan puheenjohtajaksi. Siinä tehtävässä hän toimi 50-vuotiskokoukseemme saakka. Hän paneutui kurssimme toimintaan siitä huolimatta, että reserviin 1.7.2000 siirryttyään hän toimi vaimonsa omaishoitajana tämän kuolemaan 2008 saakka. Vaimon kuolema oli Juhalle raskas.

Kurssitoimikunnan puheenjohtajuudesta vapauduttuaankin Juha avusti kurssitoimikuntaa mm tapaamisten ja tutustumiskäyntien järjestelyissä. Jussi Pietilä onkin monesti todennut, että Juha avasi ovat puolustusvoimiin ei vain kenraalin kaluunoilla vaan erityisesti hyvien yhteyksiensä ansiosta. Kaikessa toiminnassaan Juha oli luotettava, lupauksensa pitänyt kaveri. Hänen kanssaan oli hyvä toimia. Hänen ystävällistä ja rauhallista olemustaan me kaikki kurssiveljet jäämme kaipaamaan.

Kun Juha oli klassillisen koulun kasvatti, sopinee roomalaiseen tapaan sanoa:
Sit Tibi terra levis!

                                                                               -Tapani Talari-